← Elias Portolu

Question

The text states the parents awaited Elias home "melkein ylpeinä hänen koettelemuksensa ajan päätyttyä" (almost proudly after his ordeal ended), despite him being in prison. What does this phrase reveal about the family's perception of Elias's time in prison, and how does it challenge conventional notions of shame or punishment?

Synthesized answer

The phrase "melkein ylpeinä hänen koettelemuksensa ajan päätyttyä" (almost proudly after his ordeal ended) suggests the family viewed Elias's prison time not as a source of shame, but as a completed trial or period of suffering that he had endured [4]. This perception challenges conventional notions of shame, as the family's focus is on the end of his hardship rather than the reasons for his imprisonment. The passages indicate Elias believed he was innocent [2], and his family seems to accept this, leading to a sense of relief and perhaps even pride in his resilience.

The passages portray the family actively preparing for Elias's return as if for a celebration, with the house being renovated and food being prepared [4]. This suggests they saw his release as a positive event, akin to someone returning from studies abroad, rather than a mark of disgrace [4]. Their focus is on his homecoming and the opportunity for a new beginning [2], implying that for them, the completion of his punishment, regardless of its cause, was an occasion to be met with joy and even a touch of pride in his overcoming of adversity.

Synthesized from the book passages below. Chat with the book on Feynman for follow-up.

From the book

i elämä — Elias virkkoi jälleen huoaten. — Nyt en huoli kenestäkään muusta kuin omaisistani: teistä, isästä, veljistä. Uskokaa, että saan teidät unhottamaan kaiken, mikä on mennyttä. Palvelen teitä kuin renki, olen teille kuuliainen, ja tunnen itseni silloin kuin uudestisyntyneeksi. Annedda muori tunsi ilonkyynelten kohoavan silmiinsä, ja kun hänestä näytti, että Eliaskin liiaksi heltyi, hän käänsi puheen toiselle tolalle. — Olitko koko ajan terve? — hän kysyi. — Olet kovasti laihtunut. — Eipä sitä voinut välttää. _Sellaisessa paikassa_ laihtuu olematta sairas. Työttömänä oleminen…
Passage [23]
, armeliaisuus, nöyryys. Mitä hyötyä on intohimoista? Sinä, poikani, olet nyt saanut kokea elämää. Mitä siitä arvelet? Elias huokasi syvään ja nosti kasvonsa taivasta kohti. — Olette oikeassa, minä olen kokenut elämää. En tahdo sanoa, että olisin ansainnut minua kohdanneen onnettomuuden, sillä tiedättehän, että olin syytön. Mutta minun piti käydä kärsimyksen koulua. Olin huono poika, ja Jumala on minua rangaissut, on tehnyt minut vanhaksi ennen aikojani. Huonot toverit olivat houkutelleet minut harhateille, ja sentähden, että seurustelin huonojen toverien kanssa, minut…
Passage [22]
naolostaan, onnettomuustovereistaan, tuo aika kun tuntui hänestä niin kaukaiselta ja melkein miellyttävältä muistella. Mutta tänä hiljaisena pimeänä iltana, kun Eliaksen sieraimiin tunki maaseudun raikas tuoksu, joka johti hänen mieleensä karjatarhassa ja kotoisten laidunmaiden rajattomassa vapaudessa vietetyn aikaisen nuoruuden onnelliset päivät, kun hän istui siinä äitinsä, tuon hyväsydämisen ja puhdasmielisen vanhuksen vieressä, kotiin palannut äkkiä kauhistuen ajatteli niitä vuosia, jotka häneltä olivat menneet hukkaan vankilassa. — Olen kovin heikko, — Elias virkkoi muutaman…
Passage [24]
language: Finnish ELIAS PORTOLU Romaani Kirj. GRAZIA DELEDDA Tekijättären luvalla suomentanut Jalmari Hahl Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928. I Iloisia päiviä oli tulossa Nuorossa asuvan Portolun perheelle. Huhtikuun lopulla odotettiin kotiin Elias poikaa, joka oli kärsimässä rangaistustaan mannermaan vankilassa, ja lisäksi perheen nuorimman pojan, Pietron, oli määrä solmia avioliitto. Tehtiin valmistuksia aivan kuin juhlaa varten: talo laastittiin uudestaan, valmistettiin viiniä, leivottiin leipää. Tuntui melkein siltä, kuin Elias…
Passage [1]
eddan portista. — Tuossa he jo tulevat! — hän huusi. Annedda riensi ulos tuvastaan tavallistaan kalpeampana ja vapisten. Seuraavassa tuokiossa väkeä kiiruhti ylös polkua, ja Elias juoksi syvästi liikutettuna äitinsä luo, kumartui ja syleili häntä. — Kulukoon sata vuotta toiseen onnettomuuteen, — Annedda soperteli itkien. Elias oli pitkä ja solakka, kasvot hyvin vaaleat, hienopiirteiset ja parrattomat. Hänen mustat hiuksensa olivat lyhyiksi ajellut ja hänen silmänsä sinivihreät. Pitkäaikainen vankeus oli tehnyt hänen kätensä ja kasvonsa kalpeiksi. Naapurinaiset tunkeilivat hänen…
Passage [5]

More questions about this book